Suurin ja tärkein muutos viime kerrasta lienee muutto toiseen soluun. Edellisen solun asukkaiden kanssa kemiat eivät osuneet yhteen oikein millään tasolla. Periaatteessa viimeiseksi niitiksi muodostui jatkuva värväys ja ryhmäytyminen yhtä solun asukasta vastaan. Minulla ei ole ollut tapana tehdä päätelmiä muista ihmisistä toisten mielipiteiden perusteella ja tästäkin syystä suoranainen paskanpuhuminen yhdestä solulaisesta alkoi pikkuhiljaa kyllöittää. Niinpä keräsin tavarani ja muutin Hannen, Olatzin ja Meganin luo toiseen rappuun. Kiitos ja adjö. Huone uudessa solussa on periaatteessa täysin samanlainen 7m2 koppero, ainoastaan kokolattiamaton väri muuttui sinisestä vihreäksi. Näköalakaan ei ole kovin kummoinen, vaikka asunkin nykyisin kolmannessa kerroksessa - vastapäätä on toisen solun keittiö.
Täytyy tähän väliin myöntää, että valtavan nopeasti sitä tottuu asumaan yksin, mutta sopeutuminen takasin keittiön jakamiseen kämppisten kanssa ei aina ole ollut niin helppoa niellä, vaikka kaikki mukavia tyttöjä ovatkin. Hannen kanssa ollaan välillä pyöritelty päätä muutamille tyttöjen ratkaisuille esimerkiksi ruuanlaiton suhteen. Luovuus ja mikroruuat ovat iloisia asioita.
Minulla oli täällä viime viikolla ensimmäinen vieras Suomesta, entinen työkaverini Elina. Pikkuisten filosofien äidinkielen ja suomen opettaja pyörähti täällä hiihtolomallaan lataamassa akkuja - omiaan ja minun. Ihanaa, että on ystäviä, joiden kanssa voi jatkaa tasan siitä mihin on viimeksi jäänyt, vaikka edellisestä näkemisestä olisi vierähtänyt luvattoman paljon aikaa. Pyörittiin Elinan kanssa kaupungilla, käytiin nauttimassa oikeaa brittiläistä pubiruokaa ja -juomaa, leikittiin tosi turistia, ja käytiin kreisibailaamassa gay villagessa ja Puressa. Puressa esiintyi yhtenä iltana oikeasti Coolio. Muistattehan Coolion, se on se villitukkainen setä, jolla oli 90-luvun puolessa välissä Gangsta's paradise -hitti? Tosin britit tunnistaa tämän yhden hitin ihmeen Big Brotherin julkkisversiosta, eikä suinkaan musiikillisista saavutuksista.
Muutamia kaupunkeja on myös tullut nähtyä. Pyörähdin päivämatkalla The Beatlesien kotikaupungissa Liverpoolissa, muutaman yön turneella Lontoossa kahden hollantilaisen vaihtarin kanssa ja Chesterin pikkukaupungissa Elinan kanssa. Manchester on siitä erikiva kaupunki, että se on periaatteessa lähellä kaikkea. Liverpooliin ja Chesteriin pyyhkäisi bussilla tunnissa, Lontooseen bussimatka kesti nelisen tuntia.
Hanne ja minä Merseyn jokituulia haistelemassa.
Liverpool oli kiva kaupunki. Melko hallitseva elementti on kaupungin läpi virtaava Mersey-joki, siis se samainen, joka täällä eteenee säälittävänä liruna kaupungin halki. Kymijoen rannalla kasvaneena paikallisten käsitys joesta on melko säälittävä. (: Maantiedon opettajamme Ben tosin mainitsi, että manchesterilaiset pitävät jokena mitä tahansa pitkänomaista vesialuetta, joka on autoa leveämpi. Liverpoolin joessa oli mielestäni enemmän meininkiä. Luonnollisesti käytiin myös sikahintaisessa The Beatles -museossa ja minusta tuli poppoon fani viikoksi. Museo oli mielestäni hyvä, siellä oli paljon pällisteltävää eritasoisille Beatles-faneille. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Liverpoolista jäi hyvällä tavalla jotain hampaankoloon. Tekisi mieli hurauttaa sinne National Expressin kyydissä toisenkin kerran. Tosin positiivista mielikuvaa saattoi vahvistaa pirun komea päivä - aurinko paistoi ekaa kertaa hetkeen. Valon lapsi, minkäs teet.
Lontoo oli hämmentävän suuri. Hollantilaiset Rogier ja Leonne repivät huumoria koko nelipäiväisen reissun ajan siitä, että Lontoossa on enemmän asukkaita kun koko Suomessa yhteensä. Katsotaan kuka sitten nauraa, kun niiden 17 000 000:n kansa uppoaa veteen kun ilmastonmuutos laittaa kolmosvaihteen silmään. Hahhaa. Haa. No ei. Olen viimeksi käynyt Lontoossa melkein kymmenen vuotta sitten, ja siellä ihmishumussa ja metrokarttaa tutkiessa tuli siihen tulokseen, että 10 vuotta on ihan liian pitkä aika. Käytiin kaikki turistirysät; Big Ben ja Parlamentti, Tower of London, Madame Tussaud's ja tietysti Harry Potterin 9 3/4 -laituri. (: Ihanaa, että kumpikaan matkakumppaneistani ei halunnut ajella turistibussilla kuulokkeet korvilla, vaan etsittiin ja löydettiin haluamamme paikat ihan vaan puhtaasti onnella tai erehdyksen kautta. Lisäksi oli melko mukavaa puhua pelkästään englantia koko aika. Yleensä sitä on reissannut porukassa, jossa on ainakin yksi suomalainen (yleensä useampi), ja suomeksi saattaa tulla mutistua muutama sana. Teki oikein hyvää. Ellun iloksi sitten puhuinkin loppuviikon pelkästään englanniksi unissani. (:
Hollantilaiset Rogier ja Leonne, Thames-joki ja London Eye -pyörä.
Chesterin reissu oli melko äkkiseltään päätetty, aluksi kokonaan Elinan päähänpisto. Aamupäivällä kävin kampaajalla ja sinä aikana Elina päätti haluavansa nähdä linnoja. Mikäs siinä. Kamat kasaan, bussiliput ja hotellivaraus kassiin, vähän vaatetta mukaan ja menoksi. Kuten edellä mainitsin, söpö, pieni Chester on noin tunnin bussimatkan päässä Manchesterista. Saavuttiin perille noin neljän huitteissa, vietiin pikaisesti tavarat hotellille ja käveltiin takasin kaupunkiin. Keskellä kaupunkia oli Elinalle helkkarin suuri Mary Shelley -henkinen linna, ja valtavan sievä vanha kaupunki, josta sattuman kaupalla löydettiin ihana Havana-niminen ravintola. Kun linna oli nähty ja maha täynnä suunnistettiin takasin hotellille. Aamulla vedettiin perus englantilainen (rasva-)aamiainen pekonilla ja munilla. Oikein rentouttava pieni viikonloppumatka. Chesterkin jäi kolkuttelemaan takaraivoon paikkana, jossa olisi kiva käydä uudestaan, mahdollisesti keväämmällä.
Koulua on ihan riittävästi ellei ylikin. Pikkuhiljaa päivämäärät esitelmälle ja esseille alkaa lähestyä uhkaavasti ja vieläpä melkoisella nopeudella. Kesälukukauden lukujärjestys selvenee luultavasti huomenna, tiedossa on ainakin kokonainen viikko opetusta alakoululaisille. Voin sanoa, että se ehkä hieman jännittää.
Pienet muksut harjoitteluluokassa on edelleen hellyyttäviä. Vieläkään kukaan ei osaa sanoa nimeäni, mutta yritys on aivan liikuttavan kova. Viime viikolla pidettiin juhlat ja leivoin 40 lapsen kanssa piparkakku-ukkoja. Melkoinen työ vahtia, että kaikki pesee kädet ja että takinaa olisi enemmän pellillä kun mahassa, mutta loppujen lopuksi ehkä yksi palkitsevimmista kokemuksista ikinä oli nähdä lapset istumassa piirissä natustamassa omia piparkakku-ukkojaan. (: Oman luokan opettajani Kathy on kutsunut minut juoksemaan keskiviikkoisin itsensä ja muutaman muun opettajan kanssa - mä oon niin piireissä.
Joka päivä sitä oppii jotain uutta. Ilmeisesti olen allerginen myös penisilliinille. Jännittävää tehdä näitä allergiatestauksia itsekseen ilman asiantuntevaa valvontaa. Sain nimittäin torstaina lääkäristä antibioottireseptin, ja kuurin aloitettuani maha pyörähti ympäri ja oksensin koko illan, seuraavan yön ja osan aamusta. Espanjalainen Olatz säikähti valtavasti ja juoksi lääkäriin hakemaan minulle uusia lääkkeitä. Onneksi ei käynyt pahemmin. Tänään on siis periaatteessa ensimmäinen päivä, kun olen oikeasti elävien kirjoissa.
Tiistaina on tsekkiläisen Honzan synttärit. Aika kiva päästä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.
Kuullaan taas,
m
Hola guapa!
VastaaPoistaSun elämä siellä kuulostaa huomattavasti aktiivisemmalta kun mun pyöriminen täällä pikkukylässä! Tätyy myös mun ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa suunniltella viikonloppureissuja. Ootko tehnyt lomasuunnitelmia pääsiäiseks?