Alright, love.

Päivityksiä tulee nyt melko tiuhahkoon tahtiin, mutta elämässäni on tapahtunut näiden muutamien päivien aikana enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Uskoakseni taantuma iskee jossain vaiheessa, älkää siis tottuko tähän. (:

Aloitetaan koulujutuista. Maanantaisin ja tiistaisin koulua Didsburyn kampuksella, keskiviikkoisin opetusharjoittelua ja torstai on pyhitetty Erasmus-projektille, perjantait vapaita. Melko lupsakka lukujärjestys. Opetusharjoittelu alkaa ensi viikolla ja odotan sitä melko sekavin tuntein. Nastaa nähdä miten homma täällä toimii ja miten opetusharjoittelu eroa suomalaisesta vastineesta. Toki on vinkeää nähdä miten koulumaailma yleensä toimii täällä verrattuna Suomeen. Saimme tietää omat harjoittelukoulut viime torstaina, harjoittelen suomalaisen Sailan kanssa yhdessä koulussa joka on tosi lähellä kampusta. Heti alkuun tuli melko tarkka ohjeistus pukeutumisesta, tärkeimpänä ehdoton farkkukielto. Suorilla housuilla mennään, löysinkin yhdet viidellä punnalla. Mahdollinen nihkeys koulun puolesta lävistystäni kohtaan myös hieman huolettaa, en haluaisi ottaa sitä pois. Luovuttavahan siitä toki on, jos käsky käy. Harjoitteluluokatkin selvisi, itselleni arpa valitsi 4-5 -vuotiaat. Kyllä, lähes vaippaikäiset. Koulu alkaa täällä tuossa ikähaarukassa, eli periaatteessa oma harjoittelujakso vastaisi harjoittelua ekaluokassa. Miinus 2 vuotta. Itselläni ei ole edes tuon ikäisiä sukulaislapsia, niin en osaa sanoa mitään niin pienten taitotasosta. Onko niillä edes hienomotoriikkaa, muuta kuin pinsettiote?

Erasmus-projektiin saatiin myös ohjeistusta torstaina. Tehtävästä olen melko täpinässä, tarkoituksena on pitää Visual Journalia Manchesterista; miten itse kokee, näkee ja tuntee paikan eli kerätä muistoja paikoista ja tapahtumista missä on ollut ja käynyt. Tarkoitus olisi ilmeisesti käydä ainakin näön vuoksi muutamassa museossa, mutta uskoisin, että oma Journalini koostuu lähinnä keikoista ja keittiöbileistä (jotka hyväksytään VJ:iin, ope sano!). The Killers on ainakin kuulemma näillä kulmilla maaliskuun tienoilla. Ihan vaan noin Journalin vuoksi sitä voisi harkita, en minä muuten. Aikomuksena olisi kyllä käydä katsomassa Maija Poppanen -musikaali alkuviikosta, sillä on hyvä aloittaa oma Journal. (: Potkupalloakin voisi kaiketi käydä katsomassa, liput vaan on sikahintaisia ja melko vaikeita saada. Täällä on kuulemma muitakin, jotka haluavat nähdä jalkapalloa, aikamoista.

Koska tänään perjantaina oli vapaapäivä, käytiin eilen tyttöjen kanssa paikallisessa lähi-Prismassa, Asdassa, ostamassa pullot valkkaria tarkoituksena juhlistaa ensimmäistä viikonloppua MMU-opiskelijana Jaanan kotona Cavendish Hallissa, naapuritalossa. (Nyt täytyy kyllä myöntää, että minusta on melko hämmentävää, että pyykinpesuainesta seuraava käytävä, siinä muroja vastapäätä, on täynnä Bailey'siä, Smirnoffia, Jack Danielsia ja Finlandiaa. Ja kaikissa pulloissa oli muuten hälyttimet. Mitä se kertoo brittiläisestä juomakulttuurista?) Hollantilaisen Leonnan kanssa soiteltiin illan suunnitelmista, ja Alankomaiden edustajalta kuulin että suunta olisi illalla mahdollisesti johonkin pubiin/klubiin. Liityttiin muiden finskien kanssa kerroskeittiöbileisiin ja valtavan puinnin (Kuka lähtee? Lähdetkö sä? Jos sä lähdet, laitatko tuon paidan? Jos mä lähden, mitä mä laitan päälle? En mä ehkä lähde, vai lähdenkö?) ja perussäädön jälkeen saatiin porukka kasaan ja suunta kohti keskustaa. Kaiken säädön keskellä joukkue sai kovat vahvistukset kreikkalaisesta Dorasta ja brittiläisistä Nigelistä ja Lancesta (jota muuten kutsuin lähes koko illan jostain syystä Brianksi. Kolmannen kerran jälkeen Lance alistui kohtaloonsa Brianina) - aivan kertakaikkisen loistokas kolmikko. Suunnaksi varmistui yökerho nimeltä Pure, jota voi verrata mihin tahansa suomalaiseen teinihelvettiin. Turvatoimet yökerhon ovella olivat rankemmat kun Helsinki-Vantaan lentokentällä; jokainen meistä kulki metallinpaljastimen läpi, kassit, pussit ja pikkunyssäkät tutkittiin perusteellisesti. Vaihdoimme jonossa muutaman sanan suomeksi lievästä yliammunnasta, ja jouduimme tekemään perusteellisen selvityksen siitä mitä kieltä puhumme. Jos olisin ollut tukevammassa humalassa, olisin saattanut kertoa puhuvani arabiaa ihan vain nähdäkseni reaktion ja seuraukset mihin se johtaisi. Kuitenkin lievässä nousuhumalassa sisääntulo lähinnä vaan nauratti. Purin huuleni lähes verille, kun pienen vaatekaapin kokoinen mies tutki aurinkopuuteriani mahdollisten räjähteiden varalta.

Klubikulttuuri tuntuu täällä olevan täysin erilainen kuin Suomessa. Suurin osa mimmeistä on käyttänyt valmistautumiseen koko illan, tukat on kuohkealla kiharalla ja huulet glitteröity. Lisäksi vaatetus on erilaista. Mitä pienempää ja vähemmän, sen parempi - huolimatta siitä minkä kokoinen vaatteen kantaja on. Täällä naiset on todella sinut itsensä ja muotojensa kanssa. Toki liputan terveen itserakkauden puolesta, mutta melko vastenmielistä on tukea L-kokoinen keho S-kokoiseen vaatteeseen. Mikä minä tosaalta olen arvostelemaan, jos itsensä tuntee siinä hyväksi ja hehkeäksi. Toki täällä on myös varsin timmejä tyttöjä klubeilla, tosin heihin pätee sama sääntö vaatteiden vähyyden kanssa. LanceBrian luokitteli nämä varsin vähäpukeiset neitoset suoraan kategoriaan "tart" (suomennoksen voitte etsiä laadukkaista, slangitermejä tuntevasta sanakirjasta). Muutaman kerran vaihdettiin katseita LanceBrianin kanssa, kun useita housut kotiin jättäneitä glitter-huulia lipui ohitse pakarat vilkkuen. Ilta oli kaiken kaikkiaan yksi parhaimmista koskaan. Tänään on paranneltu krapulaa ja nukuttu. Ei vanha jaksa enää heilua niinkuin silloin ennen.

Huomenissa olisi tarkoitus käydä kokeilemassa vähän juoksukuntoa - luultavasti siis ihan vaan kävellä. Illalla on rientoa naapuritalossa, lenkin jälkeen voi hyvällä omatunnolla juoda oluen tai pari. (:

(Ainiin ja otsikosta - yleisin vastaus kiitokseeni. Jostain syystä bussikuskit ja Didsburyn kampuksen kahvitädit kutsuu minua Loveksi. Tiedän että se on täällä yleistä, tosin muille meistä ei tuota liikanimeä käytetä. Kelpaa kyllä, ei sillä, on minua kutsuttu tylymmilläkin nimillä.)