Kulttuurikokemuksia

Ihan alkuun suuri kiitos kaikille positiivisesta palautteesta. (: Mukavaa, että tykkäätte.

Kuten otsikosta voi päätellä, tämä viikko on ollut melko kulttuuripainotteinen. Kävimme maanantaina katsomassa Maija Poppanen -musikaalin, joka oli yksi ehdottomasti upeimpia teatteri/musikaalikokemuksia ikinä. Oikeasti. Näyttelijät olivat erinomaisia, lavastus ja puvustus kertakaikkisen upeita. Huomaan vieläkin välillä hyräileväni "just a spoonful of sugar" -rallatusta silloin tällöin ruokaa laittaessani. Liput olivat opiskelijakortilla todella halvat, vain vähän päälle 17 puntaa per lippu, kun normaalisti niistä saisi pulittaa reilusti yli £40. Aion raahata sinne jok'ikisen teistä jotka olette suunnitelleet tulevanne kyläilemään, halusitte tai ette. (:

Perjantaina käytiin finskimiehityksellä ja hollantilaisvahvistuksella katsomassa Will Smithin elokuvan Seven Pounds. Siinäpä vasta surullinen pätkä. En itkenyt edes Titanicia katsoessa, mutta perjantaina elokuvateatterin hämäryydessä tuli vuodatettua muutama kourallinen kyyneliä. En oikein vieläkään osaa sanoa oliko elokuva olkeasti hyvä, vai tehty vain itkettämään ihmisiä. Elokuvissa käynti kokemuksena oli hieno, melko erilainen kuin kotimaan kamaralla. Toki peruselementit on samat, mutta kaikki on jotenkin suurempaa. Liput tarkastetaan jo elokuvateatterisalien aulaan saavuttaessa, eikä lipuissa ole minkäänlaisia etukäteen arvottuja istumapaikkoja. Aulassa on valtava tiski leffaeväille: yli 30 cm pitkiä hodareita, popcorn-saaveja, monia erilaisia jäähilejuomia ja limsoja. Ainoa miinus oli säälittävän pieni irtokarkkiosasto. Britit on selvästi enemmän suolaisen leffaevään ystäviä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, keskiviikot on pyhitetty opetusharjoittelulle 4-5 -vuotiaiden kanssa. Viime keskiviikko oli ensimmäinen päivä ja muuten jännitti ihan vietävästi. Alkuun oli luotu niin tiukat säännöt ja ohjeet pukeutumisesta ja yleisestä olemuksesta, etten ollut ollenkaan varma miten siitä päivästä selvitään. Puolen tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin Sailan kanssa koululle, ja tavattiin aivan Tove Janssonin -näköinen johtava opettaja, joka tuntui olevan ainut, joka ylipäänsä tiesi keitä me olemme ja miksi olemme siellä. Muille opettajille jouduimme selittämään moneen otteeseen, ettemme olisi tulossa huomenna, vaan ensi keskiviikkona, ja että harjoittelu kestäisi ainakin maaliskuun loppuun asti. (Tove Jansson muuten tykkäsi lävistyksestäni kovasti, ja kehui sitä oikein kauniiksi. Ei siis pelkoa siitä, että minun pitäisi ottaa se pois, jeij!) Alkusäädön ja esittelykierroksen jälkeen oman luokan opettajani vei minut luokkaansa, ja esitteli liudalle koulunkäyntiavustajia ja keskiviikkoaamupäivän opettajalle. Lapsilla on eri opettaja aina keskiviikkoaamupäivisin, sillä oma ope, Miss Child, on keskiviikkosin suunnittelemassa viikkoa ja tekemässä tuntisuunnitelmia. Ilmeisesti Britannissa on lakisääteisenä neljä tuntia suunnitteluaikaa jokaiselle opettajalle, ettei tuntisuunnitelmia tarvitse laatia vapaa-ajalla. Ei huono.

Lapset ovat aivan valtavan suloisia pikkiriikkisissä koulupuvuissaan! Nimeni on muksuille tosi vaikea, joten olin lapsille Magdalena tai ihan vaan "Miss". Koulupäivä on tosi pitkä, puoli yhdeksästä vartin yli kolmeen tunnin lounastauolla. Loppupäivästä lapsilla on ilmeisesti joka päivä satuhetki, ja ainakin keskiviikkona osa lapsista nukahti kesken satujen. Muksujen koulupäivä koostuu lähinnä leikeistä, mutta päivän aikana on kolme opetushetkeä, yleensä englantia, matematiikkaa ja yhtä vaihtuvaa osa-aluetta: kuvaamataitoa, yllin eri osa-alueita tai musiikkia. Keskiviikkona opeteltiin uusi kirjain, T tai P riippuen tasoryhmästä (siitä myöhemmin lisää), geometrisiä kuvioita, ja keskusteltiin kiinalaisesta uudesta vuodesta. Suurin osa henkilökunnasta oli järkyttyneitä siitä, että suomalaiset lapset alottavat koulun keskimäärin 7 vuoden iässä, eikä monikaan välttämättä osaa lukea kouluun mennessään. "Ja silti te suomalaiset olette niin kamalan hyviä PISA-testeissä, herrajesta!"

Harjotteluluokassani lapsia on 30 kappaletta, ja kuri on kova. Lasten tulee istua risti-istunnassa kokolattiamatolla kasvot opettajaan päin (Pulpetteja tai mitään sen suuntaista lapsilla ei ole käytössä opetushetken aikana). Jos joku istuu polvien päällä, tulee asento korjata oikeaksi. Jonot muodostetaan suoriksi, etuilla ei saa missään nimessä. Tuo risti-istuntasääntö on minusta hieman absurdi, enkä ole ihan täysin ymmärtänyt siihen syytä, vaikka kysyinkin sitä muutaman kerran koulupäivän aikana; en tiedä tietävätkö kouluavustajatkaan. Lapset ovat kyllä todella pieniä, paljon pienempiä kuin mihin olen tottunut. Yksi lapsista haluaa väkisin leikkiä koko ajan koiraa, kävelee nelinkontin perässäni ja haukkuu iloisesti. Välillä lapsi käy nostamassa jalkaa pöydän jalan viereen. Toinen lapsista kertoi minulle, ettei heillä enää ole lupa syödä muovailuvahaa, koska yksi heistä tuli viime viikolla tosi kipeäksi sitä syötyään. Kolmas lapsista piirsi minulle kuvan, mutta ottikin sen takaisin ja päätti antaa sen mummolleen, koska mummo ei ole voinut kovinkaan hyvin viime aikoina. Mitä näihin nyt sitten sanoisi? (: Suloisia kun mitkä, mutta ihan tosi pieniä.

Niistä tasoryhmistä vielä. Täällä Saarella oppilaat jaetaan luokassa tasoryhmiin, minkä avulla saadaan eriytettyä opetusta. Yleensä tasoryhmät nimetään esimerkiksi eläinten tai kasvien mukaan, kuitenkin ehdottomasti niin, ettei lapsi itse tajua mihin ryhmään hän kuuluu, tai että kyse on ylipäänsä tasoeroista. 4-5 -vuotiaat eivät sitä ymmärrä, mutta Child kertoi vanhempien lasten ymmärtävän olevansa heikompitasoisia kuin joku toinen toisessa ryhmässä. Melko raakaa peliä. Toisaalta 30 oppilasta yhdessä luokassa on tosi paljon, ja jokaisen on kuitenkin saatava tasoistansa opetusta.

Uskoakseni olen keksinyt miten tähän lisätään kuvia, joten laitan tähän loppuun pari kuvaa 7m2 lukaalistani. Hyvin tänne on kotiutunut. (: